Mehiläisten parveilun estäminen: täydellinen opas

Mehiläisten parveilu on yksi kiehtovimmista ja herkimmin hallittavista tapahtumista mehiläispesän elämässä. On tärkeää ymmärtää, miksi mehiläiset parveilevat, milloin se tapahtuu ja miten tätä käyttäytymistä voidaan ehkäistä – erityisesti, jos halutaan varmistaa hyvä hunajasato.

Tässä artikkelissa käsittelemme perusteellisesti mehiläisten parveilua, tarjoamme vinkkejä sen estämiseksi ja selitämme parveilun merkityksen selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä, joka sopii myös lukiotasoiselle lukijalle.

Mitä on mehiläisten parveilu?

Parvi on joukko mehiläisiä, jotka jättävät pesän etsiäkseen uuden kodin. Kyseessä on luonnollinen käyttäytymismalli, joka liittyy yhdyskunnan elämänkiertoon ja sosiaaliseen lisääntymiseen – ei yksilölliseen. Tämä ei ole yksittäisen mehiläisen lisääntymistä (joka tapahtuu munimisen kautta), vaan kokonaisen yhdyskunnan monistumista.

Parveilulla tarkoitetaan siis prosessia, jossa osa pesästä, yhdessä kuningattaren kanssa, irtautuu alkuperäisestä yhdyskunnasta muodostaakseen uuden.

Miksi mehiläiset parveilevat?

Tärkeimmät syyt parveiluun ovat:

• Pesän liikakansoitus

• Vanha tai tehottomaksi käynyt kuningatar

• Suotuisat sääolosuhteet

• Tarve laajentua

Lisäksi mehiläiset alkavat rakentaa kuningattaren kennon kaltaisia, normaalia suurempia kennoja uusien kuningattarien kasvattamiseksi – tämä on merkki siitä, että yhdyskunnassa tapahtuu muutoksia ja parveilu on lähellä.

Parveilun ajankohta

Italiassa mehiläisten parveilua esiintyy keväästä alkukesään, erityisesti huhtikuun ja kesäkuun välillä. Näinä kuukausina leudot lämpötilat ja runsas mesi- ja siitepölysaanto stimuloivat kerääjämehiläisiä, mikä johtaa pesän nopeaan väestönkasvuun. Kun resursseja on runsaasti, mutta tila käy vähiin, parveilu on todennäköistä.

Mitä tapahtuu päivinä ennen parveilua

Useita päiviä ennen parveilua voidaan havaita selkeitä merkkejä:

• Työmehiläiset alkavat ruokkia toukkia kuningattaren kennoissa

• Muninta vähenee

• Tiedustelijamehiläiset etsivät uusia pesäpaikkoja

• Keräilykäyttäytyminen muuttuu

Tämä vaihe on ratkaiseva – silloin on vielä mahdollista puuttua tilanteeseen ja estää parven menetys.

Parvien tyypit: ensisijaiset, toissijaiset ja kolmannet

Kaikki parvet eivät ole samanlaisia. Ensimmäinen pesästä lähtevä parvi, ns. ensisijainen parvi, on suurin ja vie mukanaan alkuperäisen kuningattaren. Tämän jälkeen voi syntyä toissijaisia ja kolmansia parvia, joissa nuoret, neitseelliset kuningattaret lähtevät osan jäljellä olevista mehiläisistä kanssa. Tämä prosessi, ellei sitä valvota, voi heikentää hunajantuotantoa merkittävästi.

Vinkkejä parveilun estämiseen

Parveilun estäminen on usein mehiläishoitajan ensisijainen tavoite. Tässä muutamia tehokkaita keinoja:

• Säännölliset tarkastukset: tarkista kuningattaren kennot

• Lisää tilaa: lisää hunajakehiä tai tyhjiä kehiä tilanpuutteen ehkäisemiseksi

• Kuningattaren vaihto: nuoret kuningattaret parveilevat harvemmin

• Pesän jakaminen: luo keinotekoinen uusi pesä

• Kuningatarkennon poistaminen: tehokasta, jos tehdään ajoissa

Näillä toimilla voidaan hallita yhdyskunnan käyttäytymistä ja säilyttää sen tuottavuus.

Tiedustelijamehiläisten rooli ja päätöksenteko

Kun parveilu on lähellä, osa mehiläisistä (tiedustelijat) lähtee etsimään uutta pesäpaikkaa. Sopivan paikan valinta voi kestää useita päiviä. Tiedustelijat vertailevat eri vaihtoehtoja ja palaavat parveen “äänestämään” parasta paikkaa. Tämä prosessi on kiehtova ja lähes demokraattinen.

Mitä tapahtuu itse parveilun aikana

Parveilun hetkellä suuri mehiläisjoukko lähtee pesästä kuningattaren johdolla. Näky voi olla vaikuttava: äänekäs ja tiheä pilvi. Tavallisesti parvi asettuu väliaikaisesti oksalle tai muulle alustalle odottamaan tiedustelijoiden päätöstä. Tämä on paras hetki ottaa parvi talteen ja siirtää se uuteen pesään.

Viimeinen keino: kun parveilua ei voida estää

Jos parveilu on jo tapahtunut, tärkeintä on yrittää saada parvi takaisin. Merkkien tunnistaminen, ympäristön tarkkailu ja nopea toiminta ovat ainoat keinot mehiläishoitajalle tässä vaiheessa.

Parveilun hallinnan tärkeys hunajantuotannolle

Yksi vähemmän huomioitu mutta tärkeä seikka on parveilun suora vaikutus hunajantuotantoon. Kun yhdyskunta menettää suuren osan väestöstään – erityisesti ensisijaisessa parvessa – kerääjämehiläisten määrä vähenee selvästi, mikä johtaa tuotannon jyrkkään laskuun.

Lisäksi parveilun jälkeen pesä tarvitsee aikaa uudelleenjärjestäytymiseen. Työmehiläiset hoitavat jäljelle jääneissä kennoissa olevia toukkia kasvattaakseen uuden kuningattaren. Tämä prosessi voi kestää päiviä ja keskeyttää muninnan, hidastaen uuden sukupolven syntymistä ja koko pesän toimintaa.

Hyvien mehiläishoitokäytäntöjen vaikutus

Kokenut mehiläishoitaja tietää, että jokainen toimi, joka auttaa pesän tasapainoa, on sijoitus sen terveyteen ja tuottavuuteen. Parveilun estäminen ei tarkoita luonnon pakottamista, vaan sen ohjaamista viisaasti:

• Vähäparveilevien kuningattarien valinta

• Kehien säännöllinen uusiminen

• Tuuletuksen ja kosteuden hallinta pesässä

Nämä käytännöt auttavat ylläpitämään tasapainoista ympäristöä pesässä, vähentävät stressiä ja parveilun riskiä.

Parvi mahdollisuutena

Parveilua ei aina tarvitse nähdä menetyksenä. Oikein hallittuna se voi olla mahdollisuus mehiläishoitajalle.

Taltioitu parvi voidaan asettaa tyhjään pesään ja kasvattaa tuottavaksi yhdyskunnaksi. Näin mehiläistarhaa voi laajentaa luonnollisella ja kestävällä tavalla. Lisäksi toissijaisten ja kolmansien parvien hyödyntäminen voi tukea yhdyskuntien geneettistä monimuotoisuutta.

Yhteenveto: hyvinvoiva pesä on tuottava pesä

Mehiläisten parveilu on luonnollinen käyttäytymismalli, jota voidaan hallita huolellisuudella, tiedolla ja tekniikalla. Mehiläishoitajat, jotka osaavat tulkita merkkejä – kuten kuningattaren kennojen ilmaantuminen, keräilykäyttäytymisen muutokset, muninnan väheneminen tai tiedustelijamehiläisten lähteminen – voivat toimia ajoissa, tasapainottaa yhdyskunnan ja parantaa hunajantuotantoa.

Laterzan mehiläistarhalla tavoitteemme on edistää vastuullista, kestävää ja tuottavaa mehiläishoitoa. Valvomme jatkuvasti pesiemme tilaa ja koulutamme mehiläishoitajia parhaisiin käytäntöihin parveilun aiheuttamien menetysten välttämiseksi. Näin takaamme mehiläisten hyvinvoinnin ja hunajamme korkean laadun.